Harjoitukseen laskeutumisen vaikeudesta

Epäilemättä jokaisella on hetkiä, kun tuntuu että ei jaksaisi lähteä joogaharjoitukseen tai tehdä edes lyhyttä hengitysharjoitusta vaikkapa kotona. Kuulostaako tutulle? Lopulta kun pääsee harjoitukseen kiinni, niin alussa tuntuu että mieli vaeltaa ja keskittyminen herpaantuu. Miksi tehdä harjoitusta kun se on niin haastavaa. Tähän löytyy niin fysiologisia kuin psykologisia tekijötä.

Harjoituksen alussa voi olla vaikeaa keskittyä, koska…

Mieli on vielä arjen tilassa. Päivän tapahtumat, tehtävät ja ajatukset pyörivät päässä → keskittyminen tuntuu haastavalta ja mieli levottomalta.

Hermosto on aktiivinen. Usein tulemme joogaan sympaattisen hermoston (”taistele tai pakene”) tilassa. Tämä tekee hengityksestä pinnallista ja mielestä levotonta.

Keho ei ole vielä laskeutunut. Kehossa voi olla jännityksiä, joita ei vielä tunne ennen kuin pysähtyy.

Kun jatkaa rytmikästä hengitystä hetken, tapahtuu…

Hengitys kytkee hermoston rauhoittumistilaan. Hidas, tietoinen hengitys aktivoi vagushermoa → parasympaattinen hermosto (”lepo ja palautuminen”) ottaa vallan. Näin varsinkin YIN joogassa ja toisaalta myös flow yogan alussa kun laskeudutaan harjoitukseen.

Aistit tasaantuvat. Kun mieli keskittyy hengityksen rytmiin, ulkopuoliset ärsykkeet jäävät taka-alalle. On helpompaa päästää irti ja tulla tähän hetkeen.

Virtaus (flow) käynnistyy. Kehon ja mielen rytmi yhtyy hengitykseen → harjoitus alkaa tuntua luonnolliselta ja ”kantavalta”.

Alun levottomuus on siis luonnollinen siirtymä arjesta harjoitukseen. Hengityksen avulla tapahtuu ikään kuin vaihto vaihteelta toiselle: mieli hiljenee, keho pehmenee, ja harjoitus virtaa kuin itsestään. Harjoitus ei enää tunnu ponnistelulta, vaan se alkaa kantaa meitä eteenpäin kuin itsestään. Harjoituksen jälkeinen hyvä olo, levollinen ja kevyempi mieli saa meidät palaamaan matolle aina uudestaan ja uudestaan.